
Saanko esitellä läheisimmän karvaisimman työkaverini
Teen pääasiassa työtäni yksin, toisinaan kouluttamassa olen työparin kanssa ja toki yritän parhaani mukaan pysyä kontaktissa ja yhteistyössä alani eri toimijoiden kanssa. Mutta, itse asiassa noin kahtena tai kolmena päivänä viikossa, osan työpäivästäni teen terapiatyötä karvaisen työkaverini kanssa. Kyseessä on koira, lagotto romagnolo, viralliselta nimeltää Tuber d’Oro Pollicino, kotinimeltä Renesanssi, lyhyesti René.
Kiinnostus koira-avusteiseen terapiaan on selvästi nousussa. Saan säännöllisesti kyselyjä asiaan liittyen ja marraskuussa 2018 olin puhumassa Psykologimessuilla aiheesta. Toukokuussa minulla on posteri aiheesta WFOT:N (World Federation of Occupational Therapy) kongressissa Kapkaupungissa.
Arkinen työ koiran kanssa vastaanotollani vaihtelee asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Koiran kanssa voidaan harjoitella mm. tunteiden säätelyä, toiminnanohjauksen taitoja, vuorovaikutuksen luomista, häiriötekijöiden sietoa ja koira toimii tarvittaessa turvana ja lohtuna vaikeista asioista puhuttaessa. Koira tuo myös tavallisesti kahdenväliseen terapiaan ihan uusia ulottuvuuksia ja ilmiöitä omalla persoonallaan ja puuhailullaan. Olemme muutaman koiria pelkäävän lapsen kanssa myös totutelleet Renén avulla koiraan ja arjen liikkumiset ovat helpottaneet tai muun perheen toive koirasta on edennyt askeleen lähemmäs maalia.
Toiminnanohjaustaitojen harjoittelua:
Koiran namien pilkkominen
Namitornin kokoaminen
Namien piilottaminen torniin
Koira saa luvan alkaa etsimistöihin
René on perheemme ensimmäinen koira, jo koirasta haaveillessa toivoin siitä myös työkaveria. Onni oli löytää hyvä kasvattaja, jonka asiantuntemus on ollut korvaamaton apu niin pentuvaiheessa kuin myöhemminkin. Kun lähdin pentua etsimään en vielä tiennyt millaisia asioita olisi hyvä ottaa huomioon. Kun sitten koiran tultua asiaan aloin perehtyä ja kouluttautua enemmän, niin jälkikäteen oli hienoa huomata, miten hyvän kasvattajan olin löytänyt. Pentueen koiria oli jo sosiaalistettu jo paljon ja se näkyy Renéssä mm. avoimuutena ja varmuutena. Kasvattaja piti meille uusille koiranomistajille pentukoulua, jossa oli mahdollista oppia perustottelevaisuutta ja koiran käsittelyä. Aina voi soittaa ja kysyä, esim. kun koira on napannut palan hiivaa tai metsässä ei ole varma onko koiraa purrut kyy vai pistänyt ampiainen.
René on ollut töissä mukana ihan pennusta saakka. Alkuun terapiatilalla ihan vain paikkaan totuttelemassa, pikkuhiljaa myös asiakkaiden kanssa. Renén kanssa suoritimme soveltuvuuskokeen koiran ollessa hieman reilun vuoden ikäinen ja myöhemmin osallistuin koira-avuteisen kasvatus- ja kuntoutustyön täydennyskoulutukseen Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa. Virallista työkoetta emme valitettavasti muutama vuosi sitten läpäisseet, kokemus oli kyllä tärkeä ja opettavainen.
Ystävänpäivänä otettiin kaverikuvia
René rakastaa tehdä töitä. Hauskaa on ollut huomata, että kun kotona me perheen ihmiset ollaan tärkeimpiä, niin töissä ykköseksi menee asiakkaat. Töihin tullessa täytyy joka nurkka käydä tutkimassa, jos joku olisi jo paikalla. Kun tila on todettu tyhjäksi, alkaa odotus. Ennen asiakkaan tuloa ei kelpaa juurikaan seura ja sitten se innostus ja ilo kun ovikello soi! René toivoo parasta, että päästään tositoimiin eli leikkimään piilosta, harjoittelemaan uusia taitoja tai ottamaan vastaan rapsutuksia ja paijaamista. Harmillisesti joskus käy niinkin, että koiran seura ei kiinnostakaan. Silloin voi käpertyä omaan ”mökkiin” tai jäädä lähettyville toivoen, että mieli muuttuu.