Usein pohdin yksin pärjäämistä niin omalla, kuin muidenkin kohdalla. Avun pyytäminen on monelle vaikeaa ja sen mallintamisen pitäisi alkaa varhain. Olemme vanhempina ja aikuisina tärkeässä asemassa siinä, että avun pyytäminen helpottuisi. Oletan, että itse olen ollut melko hyvä malli avun tarjoamisessa, mutta en niinkään avun pyytämisessä. Mikä siinä onkaan, että se on niin kovin vaikeaa?
Joitain vuosia sitten aloin törmätä kouluissa ”Ongelma-mikä ratkaisuksi” piirrokseen. Minusta se oli todella mainio visuaalinen apu, mutta jokin siinä mietitytti. Kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että avun pyytäminen loistaa poissa olollaan. Kaikki pyörän keinot olivat hyviä, mutta ne myös sälyttivät vastuun kokonaan lapselle. Siispä pyysin apua tyttäreltäni, sillä omat piirustustaitoni ovat vajavaiset. Hän piirsi pyörän uusiksi niin, että se sisältää 9 osiota. Päädyin siihen, että avun pyytämisen kehotuksessa mainitaan aikuinen. Toki siinä voisi lukea vain ”pyydä apua”, mutta koska pyörän kohdeyleisö on lapset, halusin painottaa sitä, että aikuinen auttaa.
Ongelma, mikä ratkaisuksi?
- käske lopettaa
- mene tekemään muuta
- kerro, miltä sinusta tuntuu
- selvitä asia
- älä välitä
- pyydä anteeksi
- odota ja rauhoitu
- kävele pois ja anna olla
- pyydä (aikuiselta) apua
Ja toki pyörä toimii myös meille isommille ihmisille! Mallinnamme lapsillemme, miten toimia hankalissa tilanteissa ja eipä ole pahitteeksi muistuttaa itseämme erilaisista keinoista. Toivon tietysti, että myös aikuisten olisi helpompaa pyytää apua. Yksin ei tarvitse pärjätä.
Apupyörän voi ladata ilmaiseksi Holvi-kaupastani, eli täältä