Lauantaina raikaa taas Suvivirsi peruskouluissa. Varsinaista kevätjuhlaa esityksineen on useimmissa kouluissa jo varmaan vietetty aikaisemmin toukokuussa. Juhlavaatteita, jännitystä, herkkuja ja mitä sitten kunkin koulun perinteisiin kuuluu.
Omakohtaiset kokemukset lasteni lukuisista kevätjuhlista nousivat mieleen viime viikolla, kun terapiakäynnillä päiväkodissa osallistuin hetken aikaa kevätjuhlaharjoituksiin. Kaikki päiväkodin ryhmät esiintyivät vuorollaan, kukin omilla taidoillaan. Päiväkodin kaksi erityisryhmää esiintyivät yhdessä ja jokaiselle lapselle oli löydetty rooli omien kykyjen ja halujen mukaan.
Muistelin lämmöllä lasteni päiväkotiaikoja ja tuota samaa kokemusta siitä, että kaikille oli tilaa juhlissa, osallistumispakkoa ei ollut. Aina välillä joku ujompi istuikin äidin tai isän sylissä katsomossa ja sekin oli ihan ok. Erityislapset osallistuivat päiväkodissa kaikkeen muuhunkin toimintaan yhdenvertaisina muiden lasten kanssa.
Tämä muuttui meidän perheen kohdalla radikaalisti koulussa. En muista ainuttakaan joulu- tai kevätjuhlaa, jossa erityisluokilla olisi ollut oma esitys tai edes osa toisten esityksessä. Ala- ja yläkoulun viimeisen kevään kevätjuhlissa oli 6-luokkalaisten ja 9-luokkalaisten puheet. Kaikilta muilta luokilta oli edustus, mutta ei erityisluokilta. Meistä vanhemmista se oli kummallista ja nyt itse asiassa ihmettelen, miksi en ottanut asiaa koulussa puheeksi kaikkien noiden vuosien aikana. Ehkä ainakin osaksi siksi, että uuden lukuvuoden alkaessa oli asia ehkä unohtunut tai ainakin tärkeysjärjestyksessä tipahtanut muiden hoidettavien asioiden taakse. Poikamme sai paljon tukea ja apua, mutta ei se koskaan tullut hopeatarjottimella…
Ymmärrän toki, että oma kokemukseni on todella subjektiivinen ja edustaa vain kahden espoolaisen koulun juhlia ja aikaakin on kulunut jo noista vuosista. Tiedän, että kaikissa kouluissa ei ole näin, mutta samalla pelkään, että vielä on kouluja, joissa erityisluokalla olevat oppilaat eivät ole tasa-arvoisia muiden koululaisten kanssa. Oli sitten kyse juhlapuheista, esityksistä, leirikouluista tai retkistä.
Poikamme kohdalla lukiovuodet palauttivat tasavertaisemmat osallistumisen mahdollisuudet. Vanhojen tanssien yleisössä muutenkin itkuherkällä äidillä oli kyynelissä pitelemistä, kun poikamme piti kaikkien koulun vanhojen puolesta puheen tilaisuuden alussa. Hän oli halunnut sen olevan meille yllätys ja hienon puheen hän pitikin! Lukiossa hän pääsi toteuttamaan aktiivista osallistumista monenlaisissa tilaisuuksissa, edellisen 9 vuoden aikana tämä oli ollut mahdollista vain harrastusten ja oman perheen parissa.
Tässä yksi syy, miksi tartuin Toimintaterapia Tammiston stipendi-haasteeseen tänä keväänä. On löydettävä erilaisia tapoja tuoda tasa-arvoa ja näkyvyyttä myös erityislasten arkeen koulussa. Opettajien hakemuksissa kuulsi ymmärrys, ylpeys ja arvostus oppilaita ja sitä kautta myös omaa työtä kohtaan. Malja kaikille opettajille, erityisesti niiden erityisten <3 Tässä Terapialammen Facebook-sivulla ollut stipendi ilmoitus: Toimintaterapia Tammiston innoittamana TerapiaLampi jakaa tänä vuonna stipendejä niille oppilaille, joilta yleensä stipendit menevät ohi! Stipendiä voivat hakea opettajat oppilaille, jotka ovat tsempanneet jossain koulunkäyntiin liittyvässä asiassa. Emme halua antaa etukäteen kovin tarkkoja kriteerejä vaan myönnämme stipendit hakemusten mukaan. Stipendejä myönnetään Uudenmaan alueella asuville oppilaille. Stipendin saajaksi voisi sopia oppilas, jonka keskiarvo nousi vitosesta viiteen ja puoleen, joka joutui tappeluihin vähän harvemmin kuin aiemmin, jolta livahtaa kirosana enää satunnaisesti, jonka peppu pysyy penkissä jo viisi minuuttia tai jonka toiminta muulla tavoin on mahdollistanut entistä sujuvamman koulutyön. EDIT: Hakuohjeet 2018: Stipendiä voi hakea 5.5.2018 klo 20 asti: hanna.lampi@terapialampi.fi Tätä viestiä sopii jakaa, etenkin opettajille!