Kohta on taas edessä lähtö Bostoniin opintojen pariin. Tuntuu, että kesä sujahti hetkessä, heinäkuinen reissu Chicagoon, Etelä-Carolinaan ja Bostoniin on muisto vain. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin yksin reissussa kaksi viikkoa. Matkaan mahtui paljon kokemuksia, ensimmäisenä seitsemäs kansainväliseen Theraplay konferenssi Evanstonissa, Chicagossa.

Konferenssi taisi olla minulle viides, olen iloisesti seonnut laskuista! Konferenssi järjestettiin aiemmin joka toinen vuosi, nykyään joka kolmas. Hieman haikeana muistelen sitä aikaa, kun konferenssi sijoittui aivan Chicagon keskustaan. Nyt se järjestettiin toista kertaa Evanstonissa, samassa kaupunginosassa missä Theraplay Instituuttikin sijaitsee. Ihan viehättävä paikka, mutta Chicagon pilvenpiirtäjien ja Millenium Parkin voittanutta ei ole!

Erityisen tästä konferenssista teki se, että sain pitää luennon koko perheen Theraplaysta konferenssi yleisölle heti pääluennoitsija Dr. Stephen Porgesin jälkeen. Dr. Porgesin luento ” The Polyvagal Theory: The Transformative Power of Feeling Safe” oli mielenkiintoinen, mutta rehellisesti sanoen osa sen annista saattoi kohdallani jäädä tavoittamatta jännittäessäni jo omaa osuuttani. Luentoni ajankohta oli Suomen aikaa keskiyöllä ja osin siitä, sekä järkyttävästä jännityksestä johtuen, 90 minuuttia kului enemmän tai vähemmän epätodellisessa tunnelmassa. Huolimatta sisäisestä tärinästä yritin nauttia jokaisesta hetkestä, sillä vaikka jännitänkin esiintymistä, niin samalla myös rakastan sitä. Käytin tuttuja, ystävällisiä kasvoja yleisössä ankkureina ja pidin kiinni mielikuvasta, että kuulijat haluavat minun onnistuvan. Kieli hieman kangerteli ajoittain, mutta selvisin!

Theraplay konferenssi on merkittävä kohtaamispaikka Theraplayn tekijöille ja siitä kiinnostuneille. Konferenssin luentotarjonnan lisäksi illoiksi on järjestetty tapahtumia, joissa on mahdollista tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Vietimme mm. Phyllis Boothin, toisen Theraplayn perustajista, 90-vuotispäivää! Monien puheiden yksi yhteinen sanoma tuntui olevan, että me kaikki haluamme ”isoina” tulla Phyllis Bootheiksi. Phyllis vastasi näihin haaveisiin toteamalla, että yksi Phyllis Boothina olemisen salaisuus on, että ei koskaan kasva isoksi!

Omalla kohdallani totesin, että oli todella tärkeää konferenssin antia oli sekä kuunnella monia mielenkiintoisia luentoja Theraplaysta, että kohdata samasta menetelmästä kiinnostuneita ihmisiä. Lähes kokonaan yksin työskentelevänä erilaiset verkostot ovat tärkeitä ja kokemusten, mielipiteiden ja tarinoiden jakaminen tuntui tänä vuonna erityisen hyvältä ja tärkeältä. Theraplayn asema yksityisellä sektorilla on ainakin pääkaupunkiseudulla haastava ja viimeisten vuosien aikana en ole päässyt tekemään sitä kovinkaan paljon. Konferenssi toimi kuin vahvisterokote!

Matkani puolivälissä piipahdin Theraplay-kollegan ja ystävän luona Etelä-Carolinassa. Ehdimme useaan otteeseen keskustella Theraplaysta, elämästä ja koirista. Ystävieni koti järven rannalla tarjosi ihanan hetken myös pysähtymiseen. Aamu-uinti sudenkorentojen pörrätessä ympärillä oli yksi mieleenpainuvimmista hetkistä. Matkan tähän osuuteen sattui myös monen monta mutkaa, alkaen ensimmäisen lennon peruuntumisesta tyhjentyneeseen auton akkuun Pohjois-Carolinan pikkukylässä. Kaikesta selvittiin ja ihanat ihmiset ja valloittavat koirat, joita tällä matkan osuudella kohtasin, tekivät noista kahdesta ja puolesta päivästä valloittavat!

Saavuin ensimmäistä kertaa Bostoniin päiväsaikaan. En tiedä johtuiko siitä, että ensimmäistä kertaa tunsin lämpimän ailahduksen sydänalassa. Ehkä neljäs kerta toden sanoo. Ainakin jonkinlainen tuttuuden tunne tuntui helpottavalta.

Olin varannut yhden päivän ennen luentojen alkua valasretkelle. Ja kyllä kannatti, saimme koko veneellinen turisteja seurata ryhävalaiden ruokailua tyynessä, auringonpaisteisessa säässä. Melkoisen majesteettisia ilmestyksiä ja ainakin oppaamme mukaan on melko harvinaista nähdä tämä ruokailu.

Infant-Parent Mental Health koulutusviikonlopun luennoitsijoina olivat tällä kertaa Arietta Slade ja Peter Fonagy, aiheena mentalisaatio. Vaikuttavia ja taitavia luennoitsijoita molemmat. Tällaisten ammattilaisten luennoilla aika kuluu huomaamatta, mutta huomaamatta ei jää tarttuva innostus ja intohimo esillä olevaan asiaan. Tätä viikonloppua leimasi jotenkin erityisesti myös molempien aitous ja läsnäolo.