L O A D I N G

Taapero kiukuttelee päiväkoti päivän jälkeen, ekaluokkalainen lähtee iloisesti kouluun, mutta illalla ei millään tule uni ja kaikki maailman huolet painaa. Jo itsenäisesti pukeva 5-vuotias ei yhtäkkiä osaakaan aamuisin pukea, murkku sulkeutuu omaan huoneeseen ja vastaa kommunikoi lähinnä murahduksin. Oma mieli on täynnä töitä, pesemättömiä pyykkejä, soittamattomia puheluita  omalle vanhemmalle ja leikkimättömiä leikkejä lasten kanssa.

Kuulostaako mikään näistä tutulta tai ehkä useampi kohta kirpaisee?

Arjessa on paljon hyvää, mutta se jää herkästi  pientenkin ristiriitojen, kiireen ja koheltamisen sekä hankalien tunteiden alle piiloon. Siksi on erityisen tärkeää vahvistaa ja lisätä hyvää aina kun voi (ja jaksaa). Väitän, että me aikuiset, etenkin vanhempina, jäämme herkästi kiinni ajatukseen ja tunteeseen, että lapsen huonon käytöksen jälkeen ei saisi palata hyvään liian pian. Ikään kuin se olisi palkinto lapselle, jos hankalan tilanteen ja sen selvittämisen jälkeen tehtäisiin jotain mukavaa.

Haasteena toki on myös vanhemman oma tunnesäätely. Ei ole aina helppoa siirtyä tunteesta toiseen, varsinkaan kielteisestä myönteiseen tai edes neutraaliin. Kuormana aiemmat hankalat kohtaamiset, perheen ulkopuolelta tulevat stressitekijät. Ehkäpä siis ensin hyvää itselle tai ainakin lupaus siitä ja sitten edes pieni hetki hyvää lapsen kanssa. Toisinaan riittää hyväksyvä katse, hymy, peukku, ohi mennessä paijaaminen.

Hyvää kannattaa lisätä tietoisena valintana. Raskainta se on arjen tökkiessä, juuri kun sille olisi eniten tarvetta. Siksipä hyvän tankkaushetkiä voisi ideoida etukäteen, jolloin niiden keksimiseen ei tarpeen vaatiessa tarvitsisi käyttää vähiä voimavaroja. Esimerkiksi theraplay-terapian päättyessä teemme usein perheen kanssa yhteisen listan kivoimmista aktiviteeteista prosessin aikana ja listan voi sitten laittaa vaikka jääkaapin oveen muistin tueksi, kun on tarve yhteiselle hyvälle.

Mitä teidän perheen listaan tulisi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.