L O A D I N G

Olen ihaillut @valeäiti Hannen avoimuutta rahasta puhumisessa. Olen varmaan aina tiedostanut, miten vaikeaa rahasta puhuminen itselleni on, mutta Hannen kirjoitukset ovat avanneet silmäni entisestään. Asia on nyt erityisen ajankohtainen, sillä ylihuomenna umpeutuu Kelan viimeisin vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutus ja sote-alan palkat ovat olleet tapetilla, kiitos hoitajalakon!

Yhtään koulutustani tai ammattiani en ole valinnut palkan perusteella. Jos olisin, niin en olisi opiskellut päivähoitajaksi tai toimintaterapeutiksi. Sekä suoraan lukion jälkeen, että myöhemmin aikuisena opiskellessa ei tullut edes mieleen tarkistaa alan palkkoja ennen päätösten tekemistä. Ammatin vaihdossa päivähoitajasta toimintaterapeutiksi palkka nousi hieman (toimintaterapeutit ovat samassa palkkaluokassa sairaanhoitajien kanssa), mutta motiivi muutokseen oli työn sisältö, ei raha. Psykoterapia opinnot maksoin itse ja vaikka valitsinkin yhden edullisimmista vaihtoehdoista (perheterapia), niin siihen ja muihin lisäkoulutuksiin on mennyt niin paljon rahaa, että en ole edes tarkkaa summaa uskaltanut laskea. Pelkkiin psykoterapiakoulutuksen koulutusmaksuihin on mennyt hieman yli 25 000€, siihen vielä yrittäjänä menetetyt ansiot koulutuspäiviltä ja muut välilliset kulut.

Sairaalassa virkatyössä ehdin saada joitain ikälisiä ja henkilökohtaisen kokemuslisän, käteen jäi palkasta noin 1800 € kuussa. 12 vuoden aikana yksityisenä ammatinharjoittajana olen pystynyt maksamaan vaihtelevasti noin 1500-2800€ palkkaa itselleni (käteen jäävä osa), välissä on ollut myös aikoja, jolloin en ole pystynyt maksamaan palkkaa ollenkaan. Tulot jakautuvat epätasaisesti ja täysiä tienaamiskuukausia on vuodessa 3-4, sillä lapsiperheiden kanssa työskennellessä koulujen loma-ajat määrittävät työskentelyä. Lisäksi työ on paljolti riippuvainen asiakkaiden tapaamisista, joten sitä ei voi määräänsä enempää tehdä, kun päivässä ei ole enempää tunteja. Alle 15-vuotiaiden kanssa työskennellessä peruutukset tarkoittavat aina 0€ tuloa, joten tasapainoilu sopivan asiakasmäärän kanssa on haastavaa.Omasta jaksamisesta huolen pitäminen vaatii myös rajojen asettamista asiakasmäärälle.

Alalla on edelleen aika vahva eetos siitä, että tällä työllä ei saisi vaurastua. Tarjoamme palveluja ihmisille, joilla on monenlaisia haasteita ja avun antamisesta laskuttaminen ei ole aina helppoa. Kutsumustyö… Ennen kaikkea kuitenkin työ, jota teemme elääksemme ja voidaksemme pitää huolta itsestämme ja läheisistämme. Työ, joka vaatii pitkiä opintoja, jatkuvaa osaamisen päivittämistä, säännöllistä työnohjausta jne. Kilpailutuksissa hinnalla on aina iso painoarvo, joten paine pitää hinnat alhaisina on melko suuri. Etenkin kun avointa rahapuhetta on alalla vähän ja kilpailutusten säännöt sanelevat sitä, mitä hinnoista voidaan puhua.

Julkinen terveydenhuolto toimii tällä hetkellä sekä epätasa-arvoisesti, että epätasaisesti. Hoitoon pääsy psykososiaalisten haasteiden tiimoilta on usein hidasta ja vaikeaakin. Kun sitten saa hoitosuosituksen, voi olla vielä pitkä tie siihen, että hoito alkaa. Iästä, hoidon tarpeesta ja monesta muusta seikasta riippuu sitten mitä kaikki maksaa. Kelan vaativa lääkinnällinen kuntoutus on asiakkaalle maksutonta, samoin lasten sairaanhoitopiirien maksusitoumuksella saadut terapiat. Niissä ei siis ole omavastuuta, kuten esim. aikuisten kuntoutuspsykoterapioissa. Osa vakuutuksista korvaa terapioita, mutta enenevässä määrin yksityisiin palveluihin hakeudutaan myös omalla kustannuksella. Näin ei pitäisi olla, vaan palveluja tulisi olla riittävästi tarjolla julkisen rahoituksen kautta, matalalla kynnyksellä. Mielenkiintoista nähdä, mitä uudet sote-alueet tuovat tullessaan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.