L O A D I N G
Aamun ensimmäinen joulukirje

Hyvää aamua, Aamu!

Aamu kurkistaa peiton alta ja hymyilee. Äiti muisti herättää juuri sillä erityisellä tavalla, josta Aamu pitää. Aamu nimittäin kerran ihmetteli, miksi aamuisin sanotaan hyvää huomenta, eikä hyvää aamua?

Äiti totesi silloin tutkivansa asiaa ja kertoi sitten, että huomen on aamua vanhempi sana, joka tarkoittaa samaa asiaa. Aamu pyysi silloin, että voisiko äiti kuitenkin hänelle aina toivottaa hyvää aamua, kun kerran on antanut lapselleen sellaisen nimen. Äiti ei ihan aina muista, mutta yrittää kyllä. Tänään hän muisti.

Aamu, muistatko mikä päivä on tänään?

 

Aamu pohtii hetken ja sitten muistaa: joulukuun ensimmäinen eli joulukalenterin ensimmäisen kuoren saa avata. Kirjekuorien suloinen rivi on ripustettu olohuoneen seinälle jo muutama päivä sitten ja Aamu on ehtinyt monesti miettiä, että mitähän niistä löytyy?

Tekee mieli pompata sängystä heti ylös ja rynnätä tutkimaan. Peiton alla on kuitenkin paljon lämpimämpi ja uni vielä painaa luomia. Äiti silittelee Aamun päätä ja pikkuhiljaa unen rippeet karisevat ja tuntuu, että on valmis uuteen päivään.

Aamulla kestää hetki ennen kuin löytyy kirjekuori, jossa on numero 1. Kuoret on ripustettu punaisilla pyykkipojilla punavalkoiseen naruun. Kuoren läppä on suljettu kullanvärisellä möykyllä, jossa on joulukuusen kuva. Äiti näyttää Aamulle miten se avataan ja kertoo samalla, että möykkyä kutsutaan sinetiksi. Se varmistaa, että kuoreen ei voi kurkata ilman, että sinetti rikkoutuu.

Kirjekuoren sisältä löytyy kirje. Aamu antaa sen äidille, sillä hän ei vielä osaa lukea. Kirje on kirjoitettu koukeroisilla kirjaimilla, joista Aamu tunnistaa nimensä, mutta ei oikein muuta.

Äiti lukee:

Aamun ensimmäinen joulukirje

 

Kirjeen toiselle puolelle on piirretty kartta, jonka Aamu tunnistaa oman kodin kartaksi. Kalenteriseinältä viiva johtaa takaisin Aamun huoneeseen ja sängyn viereen. Aamu ryntää sängylle ja alkaa penkoa peittojen ja tyynyjen alta aarretta. Mitään ei löydy. Aamu kiertää sängyn päätyyn ja raottaa varovasti lelulaatikon kantta. Sieltä löytyy ruskea paperipussi, jota ei ainakaan eilen illalla vielä siellä ollut.

Paperipussista löytyy kaksi hassua palleroa, kaksi ruukkua ja paperilappu. Aamu vie pussin äidille ja äiti lukee lapusta ohjeet:

 

Äiti, voidaanko istuttaa heti?, kysyy Aamu. Äitiä hymyilyttää, sillä hän taisi jo arvata Aamun kysymyksen etukäteen. Kyllä vaan, voidaan mennä päiväkotiin vähän myöhemmin. Tehdään tämä vaikka ensin ja syödään aamupala sen jälkeen.

Istuttamiseen menee vain hetki. Äiti tuo multaa ja yhdessä he lappavat lusikalla multaa ruukkujen pohjalle, asettavat sipulit mullan päälle ja peittävät sipulin reunoihin asti mullalla. Sitten kastellaan varovasti. Valmista tuli!

Kenelle haluaisit antaa toisen sipulin?, kysyy äiti. Aamu miettii, mutta ketään ei tule heti mieleen. Äiti toteaa, että syödään rauhassa aamupala, ehkä idea syntyy, kun massu on täynnä.

Kun aamupalaleivän viimeiset muruset on syöty, Aamu saa idean! Haluan antaa amarylliksen koko kylän mummulle! Mummu moikkaa aina kaikkia lapsia rollaattorikävelyillään, paijaa koiria ja kertoo kissansa kuulumiset. Ehkä amarylliksen voisi käydä sujauttamassa rollaattorin koriin päiväkodista tullessa. Yleensä silloin kylän mummu on iltapäiväkävelyllä päiväkodin ohi ja Aamu ja äiti pysähtyvät juttelemaan kotimatkalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *