L O A D I N G

Avun saaminen perheelle, jossa lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista on huoli, on vaikeaa. Jonot julkisella puolella ovat pitkiä, odottaessa ensimmäisiä aikoja saattaa kulua kuukausia ja senkin jälkeen tutkimusvaihe voi venyä jopa vuoden mittaiseksi ennen kuin perhe saa hoitosuosituksen. Tässä vaiheessa voi olla, että oikeaa kuntouttavaa tahoa (psykoterapeutti, toimintaterapeutti, puheterapeutti, fysioterapeutti tms.) vasta etsitään, joten kuntoutuksen alku viivästyy. On myös mahdollista, että kuntouttava taho on jo selvillä, mutta esim. vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen päätös viipyy Kelassa 3-5 kuukautta.

 

Tällä hetkellä on myös mahdollista, että julkisen puolen resurssipulan johdosta jo meneillään oleva kuntoutus keskeytyy, sillä jatkohakemuksia varten tarvitaan vähintään neuvottelu hoitavan tahon kanssa. Tätä neuvottelua ei saada resurssipulan vuoksi ajoissa toteutetuksi, joten edellinen sopimus kuntouttajan kanssa päättyy ja kun uusi hakemus saadaan tehtyä, menee sen käsittelyyn taas ainakin muutama kuukausi.

 

 

Ajat voivat tuntua mitättömiltä aikuisen mittakaavassa. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikkapa 5-vuotiaan elämästä 1 vuosi on viidesosa, 20% ! Huomiotta ei myöskään saa jäädä se, että lapsen oireillessa koko perheen hyvinvointi kärsii, elämänlaatu laskee ja riski muiden perheenjäsenten voinnin laskuun on mittava. Pidempään jatkunut hankala tilanne vaatii usein myös pidemmän hoidon, joten myös rahaa palaa tarpeettoman paljon.

 

Kuntoutusalan yrittäjät kärsivät tilanteesta myös.

  • Miten pitää yllä terapiasuhdetta, kun jatkosta ei vielä ole varmaa tietoa tai kannatella sitä omalla riskillä jatkamalla tapaamisia katkosten yli? Terapiamuodosta riippumatta kaikessa kuntoutuksessa kuntouttajan ja kuntoutettavan yhteistyösuhde on tärkein osa prosessia.
  • Miten pitää huoli omasta jaksamisesta kuntouttajana; työnkuormittavuus kasvaa mm. epävarmuudesta, kun asiakaspaikkoja on tietty määrä ja osaa niistä voi joutua pitämään pitkäänkin tyhjillään, kun odotetaan maksusitoumuksia ilman tarkkaa tietoa aloitus ajankohdasta?
  • Miten olla palamatta loppuun, kun perheiden hätä on suuri, eikä itsellä ole mahdollisuuksia auttaa kaikkia apua tarvitsevia tai edes ohjata heitä eteenpäin?

 

Olen aiemmin arkaillut tuoda esiin kuntoutusyrittäjän näkökulmaa, sillä törmään valitettavan usein ennakkoluuloihin, että yrittäjä ajattelee aina vain omaa etuaan. Silloinkin, kun pyrkii edistämään asiakkaan kuntoutuksen etenemistä. Toki elantomme riippuu maksusitoumuksista ja toteutuneista käynneistä, mutta esim. viimeisen puolen vuoden aikana yllä mainitut tilanteet ovat työllistäneet useiden ilmaisten tuntien edestä. Puhelut ja sähköpostit julkisen puolen ja Kelan kanssa eivät ole laskutettavaa työtä, joten jos olisimme vain rahan perässä, ei kukaan näihin asioihin koskisi tikullakaan. Julkiselta puolelta on myös lisääntyvässä määrin odotettu vaikkapa neuvotteluihin osallistumista ilman voimassa olevaa maksusitoumusta. Usein myös oletetaan osallistumista lyhyelläkin varoitusajalla tai pidetään itsestään selvänä, että olen valmis peruuttamaan vaikka kaksi jo sovittua käyntiä yhden neuvottelun vuoksi. Tämähän siis tarkoittaa, että kahden laskutettavan käynnin sijaan yrittäjälle jää yksi laskutettava käynti.

 

Tärkeää on ymmärtää, että yllä kuvatut asiat eivät ole yksittäisten julkisella puolella työskentelevien syytä. Syy on toimimattomissa rakenteissa ja siinä, miten asioita päättäjätasolla resursoidaan. Se, että julkisella puolella on liian vähän työntekijöitä johtuu myös siitä, että he eivät pysty tekemään työtään parhaalla katsomallaan tavalla asiakaslähtöisesti. Osa vaihtaa työpaikkaa ja loput yrittävät hoitaa työt uupumatta täysin. Päättäjien puheet ovat hienoja, mutta käytännön toimia näkyy todella vähän. Tiedossa on, että lapsiin ja lapsiperheisiin satsaaminen kannattaa, niin rahallisesti (ks. kuvituskuva) kuin elämänlaatua ajatellen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *