Lasten kehumisesta kasvatuksessa nousee keskustelua aina ajoittain ja mielipiteit\u00e4 on sek\u00e4 puolesta ett\u00e4 vastaan. Pahimmillaan povataan liiallisen kehumisen johtavan narsismiin tai ainakin huonompaan itsetuntoon. Puolestapuhujat taas uskovat itsetunnon vahvistumiseen ja kehumisen tukevan lapsen tervett\u00e4 kehityst\u00e4. N\u00e4it\u00e4 erilaisia n\u00e4k\u00f6kulmia edustavia juttuja lukiessa j\u00e4in pohtimaan, ett\u00e4 puhummekohan aina edes samasta asiasta kun k\u00e4yt\u00e4mme sanaa kehuminen. Kriittisen tai kielteisen kannan ottavissa kirjoituksissa kehuminen vaikuttaa olevan ylenpalttista ja osin ansaitsematonta, my\u00f6nteisiss\u00e4 kirjoituksissa taas kehutaan mm. yritt\u00e4misest\u00e4 ja tsemppaamisesta. Kehu sanana taitaa toisinaan olla miinusmerkkinen, joten pit\u00e4isik\u00f6 ennemmin puhua my\u00f6nteisen palautteen antamisesta ja kannustamisesta?<\/p>\n\n\n\n
En toki voi puhua muiden 70-luvulla syntyneiden puolesta, mutta oma kokemukseni tuosta ajasta on melko niukkaa kehumisen ja kannustamisen suhteen. Omakehu nyt varsinkin oli haisevaa ja tyhm\u00e4 se oli joka t\u00f6it\u00e4ns\u00e4 kehui, itse\u00e4ns\u00e4 kiitteli. Koulussa en muista kiitt\u00e4misen tai kehumisen olleen mitenk\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4 keino opetuksessa, julkisen nolaaminen kyll\u00e4kin. Luulen, ett\u00e4 jaan kokemuksen monien muiden aikalaisteni kanssa esimerkiksi musiikin laulukokeen kauhuista. Meill\u00e4 laulettiin vuorotellen koko luokan edess\u00e4 ja jos laulutaito ei opettajaa miellytt\u00e4nyt keskeytti h\u00e4n laulamisen tylysti lyhyeen. Hyvi\u00e4 laulusuorituksia ei kiitelty, mutta saivat sent\u00e4\u00e4n laulaa loppuun.<\/p>\n\n\n\n
Omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4 tapahtuma, joka muutti suhtautumistani kehuihin oli 2000-luvun alussa lastenpsykiatri Jukka M\u00e4kel\u00e4n luento Theraplay\u00a9-terapiasta. Luennon innoittamana hakeuduin Theraplay-koulutukseen ja siit\u00e4 alkoi tutustuminen minulle uudenlaiseen ajatteluun, jossa kehuminen on merkitt\u00e4v\u00e4 osa vuorovaikutusta. Tavoitteena, ett\u00e4 vuorovaikutuksen toinen osapuoli kokee olevansa erityinen juuri sellaisena kuin on.. Theraplayssa ei kehuja kaihdeta, p\u00e4invastoin ilmapiiri pyrit\u00e4\u00e4n kaikella tapaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6nteisen\u00e4 ja kannustavana. Terapeutin haasteena on olla aito ja n\u00e4hd\u00e4 hyv\u00e4 toisessa silloinkin kun se on verhottu hankalan k\u00e4yt\u00f6ksen taakse. Lapsella ja vanhemmalla haasteena on usein kehujen vastaanottaminen ja niihin uskominen. Erityislasten kielteisen palautteen kuorma on usein kohtuuttoman suuri ja kertynyt jo pitk\u00e4lt\u00e4 ajalta siin\u00e4 vaiheessa kun terapia p\u00e4\u00e4see alkamaan. Vanhemmat ovat my\u00f6s saattaneet kohdata kritiikki\u00e4 ja ymm\u00e4rryksen puutetta omaan vanhemmuutensa liittyen. Yksi suurista opetuksista tuon terapiamuodon parissa on ollut kannustamisen ja my\u00f6nteisen palautteen voima hoitavana ja korjaavana elementtin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Suomalainen kulttuuri ei mielest\u00e4ni loista my\u00f6nteisyydell\u00e4\u00e4n. Ilahduttavaa on, ett\u00e4 pyrkimyst\u00e4 kulttuurin muutokseen l\u00f6ytyy. Esimerkiksi Kehu kaveria ja Kehu tuntematonta kampanjat sosiaalisessa mediassa ovat mainio tapa vied\u00e4 muutosta eteenp\u00e4in. Meill\u00e4 aikuisilla on merkitt\u00e4v\u00e4 osuus siin\u00e4 millaiseen kulttuuriin lapsemme kasvavat ja siksi kehotankin kehumaan lapsen tai kaksi p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja kun vauhtiin p\u00e4\u00e4see niin puolison, ty\u00f6kaverin ja itsens\u00e4! Ole aito, tarkoita mit\u00e4 sanot, \u00e4l\u00e4k\u00e4 luovuta tai v\u00e4h\u00e4ttele kehuasi vaikka sen vastaanottaminen olisikin toiselle vaikeaa. Muista huomata my\u00f6s itseesi kohdistuvat my\u00f6nteiset palautteet ja nauttia niist\u00e4!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lasten kehumisesta kasvatuksessa nousee keskustelua aina ajoittain ja mielipiteit\u00e4 on sek\u00e4 puolesta ett\u00e4 vastaan. Pahimmillaan povataan liiallisen kehumisen johtavan narsismiin tai ainakin…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4824,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[24],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4943"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4943"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4943\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4944,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4943\/revisions\/4944"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4824"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4943"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4943"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4943"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}