Viimeisten viiden viikon aikana on ehtinyt lev\u00e4t\u00e4 ja pohdiskella maailman menoa monelta kantilta. L\u00e4hinn\u00e4 kotisohvalta, sill\u00e4 olin kes\u00e4kuussa nilkkaleikkauksessa ja viel\u00e4 viikon verran kuljen \u201dbuutsi\u201d jalassa kyyn\u00e4rsauvoilla. Eilen Puoliso tuunasi sauvoja, sill\u00e4 kovasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 johtuen ne alkavat vedell\u00e4 viimeisi\u00e4\u00e4n. Puolison teippaillessa jesarilla sauvoja kuntoon muistelin kaikkea kokemaani niiden kanssa.<\/p>\n
Kyyn\u00e4rsauvojen tarina kanssani alkoi kolme vuotta sitten. Olin vapaaehtoisty\u00f6ss\u00e4 Azerbaizanissa pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 amerikkalaisen kollegan kanssa Theraplay-kurssia. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna aloitusleikin lomassa luulin astuvani jonkun muovimukin p\u00e4\u00e4lle kun jalkapohjan alta kuului ruts ja tuntui, ett\u00e4 jalka kastui. Valitettavasti en ollut astunut mihink\u00e4\u00e4n vaan jalkapohjasta repesi lihas. J\u00e4it\u00e4 jalkaan ja p\u00e4iv\u00e4n opetus jatkui istualtaan. Ihana kollegani ja kurssin j\u00e4rjest\u00e4t ja kurssilaiset pitiv\u00e4t minusta hyv\u00e4\u00e4 huolta ja iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 minulle oli hankittu ikiomat kyyn\u00e4rsauvat. L\u00e4\u00e4k\u00e4riin menemist\u00e4 ei suositeltu, se kertonee lukijalle jotakin maan tilanteesta\u2026<\/p>\n
Illalla l\u00e4hdimme kollegani Marlon kanssa Bakun keskustaan k\u00e4velylle, kuten olimme tehneet joka ilta. T\u00e4ll\u00e4 kerralla kokemus oli kuitenkin aivan toisenlainen kuin aiempina iltoina. N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in sit\u00e4 tunnelmaa on vaikea kuvailla, sill\u00e4 siihen mit\u00e4 tapahtui ei oikein usko en\u00e4\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n. Totesin jos silloin Marlolle, ett\u00e4 onneksi h\u00e4n on mukana, muuten olisin luullut vain kuvittelevani kaiken.<\/p>\n
Koen oloni aina vain ep\u00e4mukavammaksi, kyyn\u00e4rsauvoilla k\u00e4velyni on toki viel\u00e4 ep\u00e4varmaa, mutta miksi ihmiset tuijottavat? Muutama vanhempi ohjaa nopeasti lapsensa selk\u00e4ns\u00e4 taakse kun l\u00e4hestyn. Kahdesti huomaan, ett\u00e4 lapsi purskahtaa h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneeseen itkuun minut n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 pidemm\u00e4lle k\u00e4velemme sit\u00e4 enemm\u00e4n koen saavani paheksuvia katseita ja vaivaudun lis\u00e4\u00e4. Keskityn eteenp\u00e4in p\u00e4\u00e4semiseen ja juttelen samalla Marlon kanssa siit\u00e4 mit\u00e4 koemme juuri nyt. H\u00e4n on h\u00e4mmentynyt ja samalla utelias, pahoillaan puolestani. Yhteistuumin p\u00e4\u00e4t\u00e4mme palata nopeinta reitti\u00e4 takaisin ja ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n menemisen sijaan ostaa jotain matkalta ja sy\u00f6d\u00e4 asunnolla.<\/p>\n
Tuon k\u00e4velyn j\u00e4lkeen tajusimme, ett\u00e4 emme ole n\u00e4hneet Bakussa yht\u00e4\u00e4n vammaista henkil\u00f6\u00e4. Olimme kouluttamassa eri tavoilla vammaisten lasten kanssa ty\u00f6skentelevi\u00e4 ihmisi\u00e4 ja my\u00f6hemmin k\u00e4vimme my\u00f6s yhdess\u00e4 vammaisten lasten laitoksessa. Jaoimme kokemuksemme kurssilaisten kanssa ja he kertoivat kohtaavansa samanlaista kohtelua kun k\u00e4yv\u00e4t vaikkapa asioilla hoitamiensa lasten kanssa. Tapana on, ett\u00e4 vammaiset ja sairaat pysyttelev\u00e4t sis\u00e4tiloissa, poissa silmist\u00e4. Muutos on kuitenkin pikkuhiljaa tulossa, n\u00e4in ainakin he toivoivat ja uskoivat.<\/p>\n
Viikko Bakussa oli antoisa, mutta raskas monella tapaa, joten odotin kotiin paluuta kovasti. Perheeni oli toisella paikkakunnalla kun tulin kotiin, joten kent\u00e4ll\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n vastassa. Ajattelin, ett\u00e4 onneksi tulen Suomeen, saan varmasti hyv\u00e4\u00e4 kohtelua ja ainakin voin asioida omalla \u00e4idinkielell\u00e4ni. Vaihdoin konetta Turkissa, miss\u00e4 sain apua henkil\u00f6kunnalta ja kanssamatkustajilta ja se tuntui todella mukavalta. Suomeen laskeutuessa meilt\u00e4 tarkistettiin passit kahden rajavartioston henkil\u00f6n voimin jo koneesta noustessa. Liikuin hitaasti kyyn\u00e4rsauvojen kanssa, etenkin kun minulla oli k\u00e4simatkatavaralaukku. Muut koneesta tulleet siis ohittivat ja k\u00f6p\u00f6ttelin itsekseni pitk\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 kohti matkatavaroiden noutoa. Samat rajavartioston henkil\u00f6t, jotka olivat olleet passeja tarkistamassa, k\u00e4veliv\u00e4t ohitseni. Toinen vilkaisi vaivalloista taivallustani, naurahti ja he porhalsivat ohi. Siin\u00e4 kohtaa meinasi p\u00e4\u00e4st\u00e4 itku. Ei ehk\u00e4 kuulu ty\u00f6nkuvaan, mutta olisiko voinut tarjota apua? Matkatavaroiden noutopaikassa en n\u00e4hnyt lentokentt\u00e4henkil\u00f6kuntaa, jolta olisi voinut pyyt\u00e4\u00e4 apua, joten p\u00e4rj\u00e4sin itse . Onneksi taksikuskiksi sattui mukava ja palveluhenkinen nuori mies, joka toi ihan kotioven eteen ja kantoi laukkuni meille sis\u00e4\u00e4n asti. Tarkoitukseni oli laittaa palautetta lentokent\u00e4lle, mutta paluusta seuraava viikko kului melko lailla tiiviisti l\u00e4\u00e4k\u00e4rik\u00e4ynneill\u00e4 ja muita asioita hoitaessa, joten se j\u00e4i. Sit\u00e4 kadun.<\/p>\n
No, sauvat j\u00e4iv\u00e4t tuosta reissusta muistoksi. Valitettavasti niille tuli k\u00e4ytt\u00f6 heti seuraavan kes\u00e4n\u00e4 kun tapaturmaisesti satutin nilkan ja ranteen. Jouduin tosin p\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdell\u00e4 sauvalla kun toinen k\u00e4si oli kipsiss\u00e4. Nyt oli onneksi perhe koko ajan apuna ja tarvitsin sauvaa vain v\u00e4h\u00e4n aikaa.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 selvisi, ett\u00e4 nilkka ei sitten ollutkaan vain nyrj\u00e4ht\u00e4nyt ja sen kuntoon saattamiseen tarvittiin leikkaus. Taas tuli k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kyyn\u00e4rsauvoille. Kokemuksia on kertynyt t\u00e4lt\u00e4 kes\u00e4lt\u00e4 monenlaisia, paljon olen saanut apua ja huomaavaisuutta osakseni. Kuitenkin tuntuu, ett\u00e4 parantamisen varaakin on. En mielell\u00e4ni liiku sauvojen kanssa v\u00e4kijoukoissa, sill\u00e4 mm. kaupassa olen meinannut lent\u00e4\u00e4 kumoon kun jollakulla on kiire johonkin. Mielenkiintoista on my\u00f6s kun ihmiset huomaavat tilani ja j\u00e4hmettyv\u00e4t toimintakyvytt\u00f6miksi. Olen ilmeisen shokeeraava ilmestys. Mainioita ovat pienet lapset, jotka katsovat h\u00e4peilem\u00e4tt\u00e4 ja kysyv\u00e4t vanhemmiltaan mik\u00e4 minulla on. Minut sai hymyilem\u00e4\u00e4n erityisesti pieni poika, jonka \u00e4iti ilmeisesti yritti est\u00e4\u00e4 poikaa tuijottamasta ja poika hel\u00e4ytti kovaa ja kirkkaasti \u201dmutta kun m\u00e4 haluun n\u00e4hd\u00e4 ton t\u00e4din jalan!\u201d. Toisessa kaupassa j\u00e4in hetkeksi k\u00e4rryjen kanssa yksin Puolison hakiessa jotain ja isohkon maahanmuuttaja perheen \u00e4iti teki eleill\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi, ett\u00e4 haluaisi auttaa mutta ei tied\u00e4 miten. Min\u00e4 sitten kommunikoin takaisin, ett\u00e4 ei h\u00e4t\u00e4\u00e4 mieheni on tuolla ja heid\u00e4n helpotuksensa oli hellytt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4yskentelen taas ilman apuv\u00e4lineit\u00e4. Ajatus on helpottava, mutta samalla ajattelen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ja nuo aikaisemmat kokemukset ovat merkityksellisi\u00e4 ja t\u00e4rkeit\u00e4. Toki rehellisesti voin sanoa, ett\u00e4 mieluummin k\u00e4yskentelisin kes\u00e4isess\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 ihan tavallisesti, mutta v\u00e4lill\u00e4 on hyv\u00e4 tutkailla maailmanmenoa toisellakin tapaa. En voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 kykenev\u00e4ni el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kenenk\u00e4\u00e4n toisen asemaan, mutta uskoisin n\u00e4ist\u00e4 kyyn\u00e4rsauvakesist\u00e4 olevan jotain hy\u00f6ty\u00e4 erilaisuuden kokemuksen havainnollistumiseen. Kunpa se tarkoittaisi, ett\u00e4 jaksaisin olla k\u00e4rsiv\u00e4llisempi pieni\u00e4 ja isompia asiakkaitani kohtaan uusien asioiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja huomaisin tarjota apuani herkemmin muuallakin arjessa. Itse\u00e4ni varten olen pyrkinyt oppimaan avun pyyt\u00e4misen taitoa, Min\u00e4Itse kun ei aina riit\u00e4 eik\u00e4 sen tarvitsekaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viimeisten viiden viikon aikana on ehtinyt lev\u00e4t\u00e4 ja pohdiskella maailman menoa monelta kantilta. L\u00e4hinn\u00e4 kotisohvalta, sill\u00e4 olin kes\u00e4kuussa nilkkaleikkauksessa ja viel\u00e4 viikon…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4807,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2164"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2164"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2164\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4929,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2164\/revisions\/4929"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4807"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2164"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2164"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2164"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}