{"id":2158,"date":"2016-02-03T11:26:00","date_gmt":"2016-02-03T09:26:00","guid":{"rendered":"http:\/\/192.168.0.250\/business\/?p=2158"},"modified":"2020-02-16T15:07:56","modified_gmt":"2020-02-16T13:07:56","slug":"rajapinnoilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/2016\/02\/03\/rajapinnoilla\/","title":{"rendered":"Rajapinnoilla"},"content":{"rendered":"<p>Muutaman p\u00e4iv\u00e4n olen ehtinyt sulatella ensimm\u00e4ist\u00e4 jatko-opintoihini liittyv\u00e4\u00e4 reissua Bostoniin. Viime viikon olin ulkona mukavuusalueeltani, joskin ihan vapaaehtoisesti tilanteeseen hankkiutuneena. Tieni Massachusettsin yliopistoon Bostonissa alkoi 2,5 vuotta sitten kansainv\u00e4lisess\u00e4 Theraplay konferenssissa Chicagossa. Professori Ed Tronick oli p\u00e4\u00e4luennoitsija ja luennon loppupuolella h\u00e4n kertoi Infant and Parent Mental Health jatko-opinto ohjelmasta. Tuolloin ajatus tuntui kiehtovalta, mutta mahdottomalta toteuttaa. Mahdottoman tulemisesta mahdolliseksi vain muutamaa vuotta my\u00f6hemmin, voi kiitt\u00e4\u00e4 monia ihmisi\u00e4, etenkin perhett\u00e4ni joka tukee minua t\u00e4llaisissa aika p\u00e4hk\u00e4hulluissakin unelmissa. Lis\u00e4ksi tarvitsen kyky\u00e4 siet\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuutta ja kohdata uudenlaisia haasteita, niin opillisesti kuin henkil\u00f6kohtaisesti (jos ne nyt ovat edes eri asia).<\/p>\n<p>Matkalla mietin ty\u00f6t\u00e4ni terapeuttina ja sit\u00e4 miten terapiassa lapsen\/nuoren\/aikuisen tulee olla valmis kohtamaan oman mukavuusalueensa rajapintoja ja miten teht\u00e4v\u00e4ni on olla siin\u00e4 mukana turvaamassa ja samalla haastamassakin. Pohdin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tuleva kahden vuoden matka tulee koettelemaan omia rajapintojani todenn\u00e4k\u00f6isesti useammalla tavalla kuin osaan edes kuvitella. Se on pelottava ajatus, mutta uskon omien rajojen laajentamisen olevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Jos aina pysyisin mukavuusalueellani, rajoittaisiko se kyky\u00e4ni ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja kohdata terapia-asiakkaiden haasteita? El\u00e4m\u00e4 sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n toki tuo tullessaan tilanteita joissa v\u00e4kisin joutuu pois mukavuusalueelta, mutta ei ole pahaksi tietoisesti hakea rajapintojen rikkomista.<\/p>\n<p>Ajatus uuden ryhm\u00e4n kohtaamisesta, puhumattakaan kaikista tulevista luennoitsijoiden kohtaamisista, on henkil\u00f6kohtaisesti todella pelottava. Ep\u00e4varmuus omasta osaamisesta, siit\u00e4 miten nuo muut minut n\u00e4kev\u00e4t, aiheuttaa v\u00e4lill\u00e4 jopa kauhun tunteita. Samaan aikaan halu sulautua ja olla osa massaa sek\u00e4 tarve tulla n\u00e4hdyksi k\u00e4yv\u00e4t kamppailua sisimm\u00e4ss\u00e4. Saapuessani Bostoniin se ei kuitenkaan ollut ensimm\u00e4isen\u00e4 haaste edess\u00e4. Liikkuminen uudessa kaupungissa yksin ei ole ajatuksena mitenk\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4v\u00e4 ja edess\u00e4 oli virallisten asioiden hoitaminen yliopiston toimistossa. Voitte vain kuvitella, milt\u00e4 keski-ik\u00e4isest\u00e4 t\u00e4ti-ihmisest\u00e4 tuntuu tupsahtaa keskelle valtavaa kampusaluetta ja siell\u00e4 vellovaa opiskelijanuorisoa\u2026. En mill\u00e4\u00e4n tasolla tuntenut kuuluvani joukkoon. Muutaman yrityksen j\u00e4lkeen oikea toimisto l\u00f6ytyi ja asia tuli hoidettua. Ainoa lohdutus oli, ett\u00e4 seuraavan kerran olisin toivottavasti osa isompaa joukkoa, ryhm\u00e4ss\u00e4 eksyksiss\u00e4 oleminen on mielest\u00e4ni helpompaa kuin yksin. Mutta kuuluisinko tuohon joukkoon?<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4inen luentoaamu koitti ja vastaanotto oli yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4, henkil\u00f6kohtaista ja l\u00e4mmint\u00e4. Aikaero kangisti mielt\u00e4 ja kielt\u00e4, mutta selvisin. Vaiensin sis\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, joka moitti kangertelevasta kielest\u00e4 ja ylianalysoi kaikkea ymp\u00e4rill\u00e4. Iltaan menness\u00e4 olin jo jutellut usean ihmisen kanssa, vaikka osa minusta olisikin halunnut hiipi\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n nurkkaukseen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. Ensimm\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 selvitty\u00e4 uni maistui ja olo tuntui en\u00e4\u00e4 vain hieman ep\u00e4todelliselta. T\u00e4m\u00e4n viikonlopun j\u00e4lkeen viel\u00e4 11 edess\u00e4p\u00e4in!<\/p>\n<p>Yhdess\u00e4 ensimm\u00e4isen viikonlopun luennoista puhuttiin ep\u00e4j\u00e4rjestyksest\u00e4, sekavuudesta (disorganization) t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 tilana ihmisen kehityksess\u00e4, jonka siet\u00e4minen on osa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sit\u00e4 tulisi ajatella muutoksen l\u00e4hteen\u00e4. Yksil\u00f6n voimavaroista ja tilanteesta riippuen kest\u00e4mme ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4 ja sekavuutta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme eri tavoin ja reagoimme siihen yksil\u00f6llisesti. El\u00e4m\u00e4 olisi kapeaa ja ohutta ilman ajoittaista ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4, sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ilman muutosta ei voisi olla t\u00e4ytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kehitys ei ole sutjakkaa eteenp\u00e4in menemist\u00e4, vaan sit\u00e4 kuvaavat pyr\u00e4hdykset ja ep\u00e4j\u00e4rjestys. Niinp\u00e4, nyt olen tuon sis\u00e4isen (ja toki ulkoisenkin) ep\u00e4j\u00e4rjestyksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 tasapainoillessani arkisen ahertamisen, uusien opintoja, matkustamisen, perheen ja oman ep\u00e4varmuuteni \u00e4\u00e4rell\u00e4. Kohti \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 ja sen yli.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Muutaman p\u00e4iv\u00e4n olen ehtinyt sulatella ensimm\u00e4ist\u00e4 jatko-opintoihini liittyv\u00e4\u00e4 reissua Bostoniin. Viime viikon olin ulkona mukavuusalueeltani, joskin ihan vapaaehtoisesti tilanteeseen hankkiutuneena. Tieni Massachusettsin&#8230;<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4831,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2158"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2158"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2158\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4922,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2158\/revisions\/4922"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4831"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2158"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2158"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.terapialampi.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2158"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}